Makea manteli (Prunus dulcis) on hedelmäpuu, joka kukkii huhtikuussa vaaleanpunaisin kukin ja tuo puutarhaan voimakkaan kevättunnelman. Hedelmä muistuttaa aluksi pientä vihreää persikkaa, mutta sen hedelmäliha on kuiva ja syömäkelvoton. Hedelmän keskellä oleva siemen on syötävä manteli, jota voidaan käyttää sellaisenaan tai leivonnassa.

Puu viihtyy parhaiten täydessä auringonvalossa ja ravinteikkaassa maassa. Sitä tulisi kastella ja lannoittaa säännöllisesti kasvukauden aikana terveen kasvun ja hedelmien muodostumisen edistämiseksi. Tanskan ilmaston vuoksi viljelyä suositellaan kasvihuoneessa tai suojaisassa paikassa, esimerkiksi etelään tai länteen päin olevalla seinällä, suojaamaan sitä pakkaselta ja sienitaudeilta.

Makealla mantelilla on leveälatvuksinen kasvutapa ja se voi saavuttaa 2–4 metrin korkeuden ja 3–4 metrin leveyden. Lehdet ovat pitkänomaisia ja vihreitä, ja kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia. Hedelmä kypsyy tyypillisesti syyskuussa.

Sachalinin kirsikka, joka tunnetaan myös nimellä Prunus sargentii, on keskikokoinen, lehtensä pudottava puu, joka kehittää leveän, maljakkomuotoisen latvuksen. Iän myötä puu saa laajemman ja monirunkoisemman rakenteen, mikä antaa sille puutarhassa tunnusomaisen ja luonnollisen ulkonäön.

Lehdet ovat keskikokoisia ja pitkänomaisia, joissa on selvä kärki. Ne puhkeavat tummanpronssinpunaisina, muuttuvat myöhemmin kirkkaanvihreiksi ja päättävät kauden intensiivisillä punaisilla ja oranssinpunaisilla syysväreillä. Sileä, punaruskea kuori, jossa on vaaleita korkkilaikkuja, tummuu ajan myötä ja saa näkyviä, poikittaisia juovia.

Puu kukkii runsaasti huhtikuussa ja toukokuun alkupuolella suurilla, vaaleanpunaisilla kukilla, jotka ilmestyvät usein ennen lehtien puhkeamista. Hedelmiä muodostuu harvoin, mutta pieniä mustanpunaisia marjoja voi esiintyä joinakin vuosina.

Sachalinin kirsikka viihtyy parhaiten auringossa tai puolivarjossa ja suosii ravinteikasta, hyvin vettä läpäisevää maaperää. Se sietää monia maatyyppejä, mutta sitä ei tulisi istuttaa paikkoihin, joissa vesi seisoo. Raskaassa savimaassa maata voidaan kuohkeuttaa ja rikastaa soralla tai hiekalla paremman kuivatuskyvyn saavuttamiseksi.

Puu sopii yksittäiskasviksi puutarhoihin, puistoihin ja kujille, joissa se voi toimia koristeellisena elementtinä. Istutusvaiheessa suositellaan tukemista, jotta varmistetaan vakaa kasvu.

Pajunlehtinen päärynä 'Pendula' on pieni puu, jolle on ominaista riippuva ja leveä latvus. Se vartetaan usein rungolle, mikä antaa selkeän rungon korkeuden ja latvuksen, joka kehittyy pyöreästä sateenvarjon muotoiseksi ja myöhemmin kattomaiseksi.

Lehdet ovat kapeita ja peitetty hienoilla, pehmeillä karvoilla, jotka antavat keväällä hopeanharmaan sävyn ja myöhemmin harmaanvihreän värin. Lehdistö muistuttaa pajun tai oliivipuun lehtiä ja antaa kevyen ja elegantin vaikutelman. Syksyllä lehdet saavat hienovaraisia vaaleankeltaisia sävyjä, ja lehtien putoaminen tapahtuu myöhään kaudella.

Kuori on aluksi hopeanvalkoinen monien hienojen karvojen vuoksi, mutta muuttuu iän myötä harmaaksi ja halkeilee. Huhti- ja toukokuussa puu kukkii valkoisin tai kermanvalkoisin kukin, joissa on punertavat heteet, ja jotka ovat sarjoissa ja tuoksuvat kevyesti makealta.

Kukinnan jälkeen voi muodostua pieniä vihertävänruskeita hedelmiä, jotka eivät ole syötäviä, mutta linnut saattavat syödä niitä pakkasen jälkeen. Puu viihtyy parhaiten täydessä auringossa ja tavallisessa, hyvin vettä läpäisevässä puutarhamaassa. Se on talvenkestävä, tuulenkestävä ja kuivuutta sietävä, kun se on vakiintunut.

Pajunlehtistä päärynää käytetään usein yksittäispuuna tai pienissä ryhmissä, joissa sen vaalea lehdistö ja riippuva kasvutapa tuovat kontrastia ja rakennetta istutuksiin.

Riippuva mulperi, tieteelliseltä nimeltään Morus alba 'Pendula', on koristepuu, jolla on tunnusomainen riippuva kasvutapa. Puu kehittää leveän latvuksen riippuvine oksineen, jotka antavat puutarhalle elegantin ja rauhallisen ilmeen.

Lehdet ovat sydämenmuotoisia ja tummanvihreitä, mikä luo kesällä tiheän ja koristeellisen lehtimassan. Toukokuussa ja kesäkuussa puu kukkii pienillä valkoisilla kukilla, joita myöhemmin loppukesällä voivat seurata vaaleat, valkoiset hedelmät.

Puu viihtyy parhaiten täydessä auringossa ja tavallisessa, ravinteikkaassa puutarhamaassa. Se kasvaa kohtalaisesti ja saavuttaa tyypillisesti noin 3 metrin korkeuden ja noin 2 metrin leveyden, mikä tekee siitä sopivan keskikokoisiin puutarhoihin tai yksittäispuuksi puistoihin.

Riippuva mulperi on kohtalaisen talvenkestävä ja vaatii vain vähän hoitoa, mikä tekee siitä käytännöllisen valinnan puutarhanomistajille, jotka haluavat koristeellisen puun luonnollisella, riippuvalla ilmeellä.

Tavallinen metsäomena (Malus sylvestris) on kohtalaisesti kasvava puu, jolla on luonnostaan leveä ja laajalle levittäytyvä latvus. Laji on kotoperäinen Tanskassa ja tunnetaan suuresta kestävyydestään ja kyvystään menestyä monenlaisissa maaperissä, myös paikoissa, joissa maa on ajoittain kostea.

Lehdet ovat pieniä, soikeita ja raikkaan vihreitä, ja niissä on vaaleankeltainen syysväri. Nuoret versot ovat ruskeanvihreitä, kun taas vanhemmat rungot kehittävät harmaanruskean, karhean kuoren, joka voi hilseillä pieninä suomuina.

Keväällä puu on täynnä pieniä valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia, jotka houkuttelevat hyötyhyönteisiä. Myöhemmin kehittyy pieniä, soikeita keltavihreitä hedelmiä, joiden koko on 3–4 cm ja maku hapan. Hedelmiä voidaan käyttää hyytelön tai hillon valmistukseen, ja ne tarjoavat linnuille ravintoa talvikuukausina.

Puu viihtyy parhaiten täydessä auringossa tai puolivarjossa eikä vaadi erityisiä kasvuolosuhteita. Se voidaan istuttaa yksittäin, ryhmissä tai osana tuulensuojavyöhykettä, jossa sen tuulenkestävyys ja luonnollinen muoto tulevat esiin. Istutettaessa suositellaan käyttämään tukea kahden ensimmäisen kasvukauden ajan hyvän juurtumisen varmistamiseksi.